Valinta on viesti
Eräs tuttavani käyttää joskus julkisesti näyttävää nahkavarustusta koppalakkeineen kaikkineen. Kaikille, jotka näkevät hänet, on ilmiselvää, että nahka on hänen fetissinsä. Joillekuille miehille fetisismi taas on suuri salaisuus. Jotkut eivät voi kuvitella edes yrittävänsä ostaa mustia nahkakäsineitä.
Suurin osa nahkafetisisteistä sijoittuu varmaankin näiden kahden ääripään välille. Monet eivät halua olla ilmiselviä fetisistejä, mutta haluavat vihjata asiasta sellaisille, jotka osaavat vihjeitä havaita. Straitjacketed kirjoittaa:
Teoriani on, että monet ihmiset ovat (tietoisesti tai tiedostamattaan) viehättyneitä tiettyihin materiaaleihin ja vaatteisiin ja että tietyn vaatekappaleen käyttäminen on kuin signaalin lähettämistä puoliksi kätketyllä aallonpituudella.
On taas se aika vuodesta, jolloin moottoripyöräilijät alkavat kansoittaa Suomen teitä. Huomaan pohtivani entistä useammin yrittääkö nahkaan pukeutunut moottoripyöräilijä vihjailla fetisistisestä kiinnostuksestaan nahkaan. Nykyaikaiset kankaiset ajoasut teknisine innovaatioineen (Gore-Text, Kevlar ja niin edelleen) ovat hyvin käytännöllisiä. Nahkaisen ajoasun valitseminen ei enää ole sellainen selvä oletusarvo, jollainen se saattoi aikaisemmin olla.
Nahkahomot ovat kyllä tyylikkäitä (en tiedä onko korrekti termi…). Olin ihan haltioissani, kun DTM:ssä muutama vuosi sitten oli jonkinlainen leather daddyjen international gathering ja äijät marssivat pitkänä letkana pitkin katuja. Onneksi fetissipiireistä löytyy samantyyppisiä hetero- ja bi-miehiä.
Itse olen niitä fetisistejä, jotka eivät halua pitää kynttilää kokonaan vakan alla. Olisi liian ahdistavaa kätkeä toinen puoli persoonastaan kokonaan, vaikka riskinä onkin aina väärinymmärrys ja syrjintä. Pari ystävää olen menettänyt, mutta tilalle olen saanut monta uutta samanhenkistä. En kuitenkaan enää halua provosoida tai korostaa fetisisti-puoltani, koska siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Helena
huhtikuu 20, 2009 10:32 pm
Taidetaankin tarvita ulkomaisia apuvoimia, jotta saataisiin aikaan pitkä letka nahkamiehiä Helsingin kaduille. Pelkin kotimaisin voimin taitaisivat loppua kesken sekä lukumäärä että uskallus.
Saattavat letkat tosin olla lyhenemään päin kaikkialla. Ehkäpä erilaiset nahkamiesten kerhot ja muut yhteenliittymät ovat menettäneet viehätysvoimaansa, kun samanhenkisten miesten löytämiseksi tarvitaan vain tietokone ja verkkoyhteys. Erilaisissa häppeningeissä juokseminen ei ole välttämätöntä.
Joona
huhtikuu 21, 2009 5:52 pm