Jonalyysi

Eräs tuttavani käyttää joskus julkisesti näyttävää nahkavarustusta koppalakkeineen kaikkineen. Kaikille, jotka näkevät hänet, on ilmiselvää, että nahka on hänen fetissinsä. Joillekuille miehille fetisismi taas on suuri salaisuus. Jotkut eivät voi kuvitella edes yrittävänsä ostaa mustia nahkakäsineitä.

Suurin osa nahkafetisisteistä sijoittuu varmaankin näiden kahden ääripään välille. Monet eivät halua olla ilmiselviä fetisistejä, mutta haluavat vihjata asiasta sellaisille, jotka osaavat vihjeitä havaita. Straitjacketed kirjoittaa:

Teoriani on, että monet ihmiset ovat (tietoisesti tai tiedostamattaan) viehättyneitä tiettyihin materiaaleihin ja vaatteisiin ja että tietyn vaatekappaleen käyttäminen on kuin signaalin lähettämistä puoliksi kätketyllä aallonpituudella.

On taas se aika vuodesta, jolloin moottoripyöräilijät alkavat kansoittaa Suomen teitä. Huomaan pohtivani entistä useammin yrittääkö nahkaan pukeutunut moottoripyöräilijä vihjailla fetisistisestä kiinnostuksestaan nahkaan. Nykyaikaiset kankaiset ajoasut teknisine innovaatioineen (Gore-Text, Kevlar ja niin edelleen) ovat hyvin käytännöllisiä. Nahkaisen ajoasun valitseminen ei enää ole sellainen selvä oletusarvo, jollainen se saattoi aikaisemmin olla.

Konefarkkujäbän kommentti sai minut muistelemaan ensimmäisiä nahkahousujani. Ne olivat Friitalan nahkahousut. Ostin housut Helsingin Sokos-tavaratalosta viisitoistavuotiaana. Minua palveli oikein miellyttävä miesmyyjä, joka varmaankin arvasi motiivini ostokselleni.

Ensimmäiset nahkahousuni olivat suorien housujen tyyliset vekkeineen kaikkineen. Olisin halunnut nahkafarkut, joten housut eivät malliltaan olleet sellaiset kuin olisin halunnut. Housujen nahka sen sijaan oli upeaa: juuri sopivan näköistä ja tuntuista. Ja kestävää! Toki housuihin tuli polvipussit ennen pitkää, mutta muuten housut näyttivät kuin suoraan pakasta repäistyiltä vielä vuosienkin jälkeen.

Ensimmäisiä fettari-urani ostoksia olivat myös tekonahkahousut Dekadenz-liikkeestä. Ne olivat kuitenkin pettymys. Kauempaa katsottuna ne kyllä näyttivät ihan mukiinmeneviltä, mutta eivät ne kosketustuntumaltaan kyenneet millään kilpailemaan aidon nahkan kanssa.

Olen huomannut tulleeni aikojen kuluessa nahkankin suhteen entistä valikoivammaksi. Kun seuraavan kerran ryhdyn nahkabyysia hankkimaan, niin tuskinpa otan lompakkoa esille ellei byysissa ole kaikki kohdallaan. Uskonpa myös kokeilevani housujen teettämistä mittojen mukaan.

Mitä olisin valmis tekemään nähdäkseni miehen nahkahousuissa? Entä mitä olisin valmis tekemään nahkahousuisen miehen hyväksi?

Päädyin pohdiskelemaan näitä kysymyksiä lueskeltuani EQ2Flames-keskustelupalstaa. Tim (alias Crabbok) oli lähettänyt tekemänsä videon erääseen kilpailuun. Hän pyysi palstan lukijoita äänestämään videotaan ja lupasi:

Jos voitan, niin julkaisen kuvan itsestäni nahkahousuissa tai mitä kaverit haluattekaan.

Tim oli aikaisemmin julkaissut keskustelupalstalla kuvan itsestään nahkahousuissa ja rengashaarniskapaidassa. Kuva oli otettu, kun hänen bändinsä oli voittanut The Battle of the Bands -kilpailun. Ilmeisesti kuva oli herättänyt palstalla myönteistä huomiota ja ehkäpä Tim ajatteli, että lupaus uudesta samankaltaisesta kuvasta houkuttelisi ihmisiä äänestämään.

Äänestin Timin videota. Äänestäminen ei käynyt aivan käden käänteessä. Aänestyssivusto vaati rekisteröitymistä ja rekisteröityminen puolestaan vaati sähköpostiosoitteen toimivuuden osoittamista. Halusin käyttää rekisteröitymiseen poisheitettävää sähköpostiosoitetta, mikä sekin aiheutti lisää työtä.

Jälkikäteen aloin pohtia miksi näin kaiken tämän vaivan. Ensimmäisenä mieleeni tuli, että ehkäpä halusin lisätä mahdollisuuksiani nähdä uuden kuvan Timistä nahkahousuissa. Tämä selitys ei kuitenkaan vaikuttanut minusta kovin uskottavalta. Verkkohan on pullollaan kuvia miehistä nahkahousuissa. Ei minun tarvitsisi nähdä kovin paljon vaivaa vain lisätäkseni mahdollisuuksiani nähdä nahkakuvia, sillä löydän niitä helposti ja varmasti.

Sitten mieleeni juolahti, että ehkäpä en äänestänytkään Timin videota nähdäkseni miehen nahkahousuissa vaan tehdäkseni jotakin nahkahousuisen miehen hyväksi. En tiedä onko tämä yhtään sen uskottavampi selitys. Ainakin kysymyksiä, joita se herättää, on useampia kuin kysymyksiä, joihin se vastaa.

Näytät söpöltä nahkassa.

Näyttöruutu JetBlue Airways -lentoyhtiön lentokoneessa.

Näytät söpöltä nahkassa.
Nauti mukavasta nahkaistuimestasi.

Sama näyttöruutu hetkeä myöhemmin.

Ray Manzarek, The Doors -yhtyeen kosketinsoittaja, muisteli vastikään eräässä radio-ohjelmassa kuinka hän auttoi Jim Morrisonia saamaan nahkahousut. Hänen tarinansa löytyy tiivistettynä Jonalysis-blogista, tämän blogin englanninkielisestä sisarblogista.