Tämä blogi on tauolla

Tähän asti olen julkaissut useimmat kirjoitukseni kahdessa blogissa: suomeksi tässä Jonalyysi-blogissa ja englanniksi omassa Jonalysis-blogissaan. Olen kuitenkin huomannut, että kahden kieliversion ylläpitäminen nostaa kirjoittamisen kynnystä merkittävästi.

Tästä eteenpäin julkaisen kirjoituksia vain englanniksi Jonalysis-blogissa. Käytäntö on voimassa toistaiseksi. Voit halutessasi kommentoida kirjoituksiani Jonalysis-blogissa suomeksi, vaikka kirjoitukseni ovatkin englanninkielisiä.

En ainakaan tällä haavaa aio hävittää tätä Jonalyysi-blogia. Ehkäpä jonakin päivänä vielä palaan suomenkielisen bloggaamisen pariin.

Pukeudu nahkahousuihin, pääset töistä aikaisemmin

Nahkahousuja voi käyttää moneen tarkoitukseen. Olen jo oppinut, että nahkahousuilla saattaa päästä muita edullisemmin nykytaiteen museoon. Olen myös oppinut, että lupaamalla pukeutua nahkahousuihin voi houkutella ihmisiä kuuntelemaan harhaisia väitteitä yliluonnollisten olentojen olemassaolosta.

Tänään opin, että nahkahousujen avulla voi ehkä päästä lähtemään töistä aikaisemmin. Ainakin floridalaiselta Bryan Folticelta se onnistui, kun hän halusi matkustaa Tampaan rock-konserttiin:

Lähden töistä lounasaikaan. En valehtele pomolleni antaen tekosyitä aikaiselle lähtemiselle. Sovin hänen kanssaan, että julkaisen kuvan itsestäni nahkahousuissa jos hän antaa minun lähteä aikaisin.

Konsertissa alkoi sataa, mikä sai Bryanin pohtimaan työnantajansa suhtautumista nahkahousuihin:

Nahkahousuni ovat liimautuneet kehooni. Kestää ehkä 1-2 viikkoa ennen kuin saan housut riisutuksi. Pohdiskelen Deutsche Bankin nahkahousupolitiikkaa. Voisiko nahkahousujani pitää puvun housuina? Kuinka henkilöstöosasto suhtautuisi asiaan?

Minulle sopiva ooppera

Olen nähnyt yhden oopperan. Tai no, nähnyt on liioittelua. Olin paikalla, kun oopperaa esitettiin. En muista illasta juuri mitään. Olin kai 15-vuotias. Minulle on jälkeen päin kerrottu, että ooppera oli Rigoletto.

Jos olisin muutama päivä sitten ollut Bostonissa, olisin varmasti mennyt katsomaan Don Giovannia. En niinkään Don Giovanni -oopperaa vaan Don Giovanni -hahmoa. Häntä esitti Elliot Madore. The Boston Globe -sanomalehden mukaan Madore “toi nimihahmoon urheilullista energiaa ja itserakkautta”.

Urheilullista energiaa ja itserakkautta nahkahousuissa. Ja vieläpä baritoni. Nam.

Valinta on viesti

Eräs tuttavani käyttää joskus julkisesti näyttävää nahkavarustusta koppalakkeineen kaikkineen. Kaikille, jotka näkevät hänet, on ilmiselvää, että nahka on hänen fetissinsä. Joillekuille miehille fetisismi taas on suuri salaisuus. Jotkut eivät voi kuvitella edes yrittävänsä ostaa mustia nahkakäsineitä.

Suurin osa nahkafetisisteistä sijoittuu varmaankin näiden kahden ääripään välille. Monet eivät halua olla ilmiselviä fetisistejä, mutta haluavat vihjata asiasta sellaisille, jotka osaavat vihjeitä havaita. Straitjacketed kirjoittaa:

Teoriani on, että monet ihmiset ovat (tietoisesti tai tiedostamattaan) viehättyneitä tiettyihin materiaaleihin ja vaatteisiin ja että tietyn vaatekappaleen käyttäminen on kuin signaalin lähettämistä puoliksi kätketyllä aallonpituudella.

On taas se aika vuodesta, jolloin moottoripyöräilijät alkavat kansoittaa Suomen teitä. Huomaan pohtivani entistä useammin yrittääkö nahkaan pukeutunut moottoripyöräilijä vihjailla fetisistisestä kiinnostuksestaan nahkaan. Nykyaikaiset kankaiset ajoasut teknisine innovaatioineen (Gore-Text, Kevlar ja niin edelleen) ovat hyvin käytännöllisiä. Nahkaisen ajoasun valitseminen ei enää ole sellainen selvä oletusarvo, jollainen se saattoi aikaisemmin olla.

Ensimmäiset nahkahousuni

Konefarkkujäbän kommentti sai minut muistelemaan ensimmäisiä nahkahousujani. Ne olivat Friitalan nahkahousut. Ostin housut Helsingin Sokos-tavaratalosta viisitoistavuotiaana. Minua palveli oikein miellyttävä miesmyyjä, joka varmaankin arvasi motiivini ostokselleni.

Ensimmäiset nahkahousuni olivat suorien housujen tyyliset vekkeineen kaikkineen. Olisin halunnut nahkafarkut, joten housut eivät malliltaan olleet sellaiset kuin olisin halunnut. Housujen nahka sen sijaan oli upeaa: juuri sopivan näköistä ja tuntuista. Ja kestävää! Toki housuihin tuli polvipussit ennen pitkää, mutta muuten housut näyttivät kuin suoraan pakasta repäistyiltä vielä vuosienkin jälkeen.

Ensimmäisiä fettari-urani ostoksia olivat myös tekonahkahousut Dekadenz-liikkeestä. Ne olivat kuitenkin pettymys. Kauempaa katsottuna ne kyllä näyttivät ihan mukiinmeneviltä, mutta eivät ne kosketustuntumaltaan kyenneet millään kilpailemaan aidon nahkan kanssa.

Olen huomannut tulleeni aikojen kuluessa nahkankin suhteen entistä valikoivammaksi. Kun seuraavan kerran ryhdyn nahkabyysia hankkimaan, niin tuskinpa otan lompakkoa esille ellei byysissa ole kaikki kohdallaan. Uskonpa myös kokeilevani housujen teettämistä mittojen mukaan.

Kuinka voin palvella?

Mitä olisin valmis tekemään nähdäkseni miehen nahkahousuissa? Entä mitä olisin valmis tekemään nahkahousuisen miehen hyväksi?

Päädyin pohdiskelemaan näitä kysymyksiä lueskeltuani EQ2Flames-keskustelupalstaa. Tim (alias Crabbok) oli lähettänyt tekemänsä videon erääseen kilpailuun. Hän pyysi palstan lukijoita äänestämään videotaan ja lupasi:

Jos voitan, niin julkaisen kuvan itsestäni nahkahousuissa tai mitä kaverit haluattekaan.

Tim oli aikaisemmin julkaissut keskustelupalstalla kuvan itsestään nahkahousuissa ja rengashaarniskapaidassa. Kuva oli otettu, kun hänen bändinsä oli voittanut The Battle of the Bands -kilpailun. Ilmeisesti kuva oli herättänyt palstalla myönteistä huomiota ja ehkäpä Tim ajatteli, että lupaus uudesta samankaltaisesta kuvasta houkuttelisi ihmisiä äänestämään.

Äänestin Timin videota. Äänestäminen ei käynyt aivan käden käänteessä. Aänestyssivusto vaati rekisteröitymistä ja rekisteröityminen puolestaan vaati sähköpostiosoitteen toimivuuden osoittamista. Halusin käyttää rekisteröitymiseen poisheitettävää sähköpostiosoitetta, mikä sekin aiheutti lisää työtä.

Jälkikäteen aloin pohtia miksi näin kaiken tämän vaivan. Ensimmäisenä mieleeni tuli, että ehkäpä halusin lisätä mahdollisuuksiani nähdä uuden kuvan Timistä nahkahousuissa. Tämä selitys ei kuitenkaan vaikuttanut minusta kovin uskottavalta. Verkkohan on pullollaan kuvia miehistä nahkahousuissa. Ei minun tarvitsisi nähdä kovin paljon vaivaa vain lisätäkseni mahdollisuuksiani nähdä nahkakuvia, sillä löydän niitä helposti ja varmasti.

Sitten mieleeni juolahti, että ehkäpä en äänestänytkään Timin videota nähdäkseni miehen nahkahousuissa vaan tehdäkseni jotakin nahkahousuisen miehen hyväksi. En tiedä onko tämä yhtään sen uskottavampi selitys. Ainakin kysymyksiä, joita se herättää, on useampia kuin kysymyksiä, joihin se vastaa.

Flirttaileva lentokone

Näytät söpöltä nahkassa.

Näyttöruutu JetBlue Airways -lentoyhtiön lentokoneessa.

Näytät söpöltä nahkassa.
Nauti mukavasta nahkaistuimestasi.

Sama näyttöruutu hetkeä myöhemmin.

Kuinka Jim Morrison sai nahkahousunsa

Ray Manzarek, The Doors -yhtyeen kosketinsoittaja, muisteli vastikään eräässä radio-ohjelmassa kuinka hän auttoi Jim Morrisonia saamaan nahkahousut. Hänen tarinansa löytyy tiivistettynä Jonalysis-blogista, tämän blogin englanninkielisestä sisarblogista.

Nahkahihat

I was at a party the other night, and I saw a guy wearing a leather jacket, and I thought “that is cool”. Like ten minutes later, I saw a guy wearing a leather vest and I thought “that is not cool”. That’s when I realized cool is all about leather sleeves.

Koomikko Demetri Martin

Varma merkki

Näytän mahtavalta cowboy-hatussa. Uskon olleeni fantastinen nahkahousuissa avaruuskohtauksessa. Minä todella näytän hyvältä gladiaattoriasussa. Arvelen näyttäväni hyvältä kahdesta reaktiosta. Keri Russell sanoi aina “Voi luoja!” ja Shankman sanoi aina “Voi luoja!”

Näyttelijä Adam Sandler haastattelussa elokuvasta “Bedtime Stories“. Näyttelijä Keri Russell oli Sandlerin vastanäyttelijä ja avoimesti homo Adam Shankman ohjasi elokuvan.